Hyvä puoli tässä päivässä oli kuitenkin se, että en ole sortunut yhden yhteenkään karkkiin/jäätelöön/limuun, vaikka kaverini koulussa olisikin halunnut minulle jotain ostaa. Mutta päätös piti kuitenkin. Ei herkkuja ennen lauantaita. Ja silloinkin vain kohtuudella.

Aamulla läksin kouluun yksinäni ja siinä vaiheessa olisin voinut suuhuni laittaa vaikka mitä, mutta join mukin vadelmateetä ja 2 pientä leipää, joissa oli beceliä, 15% polaria ja kurkkuviipaleita. Aamu10:ltä join hieman mehua ja söin yhden klementiinin. 11.30 koulussa oli lounaaksi puuroa ja soppaa. Sekä limppua, jota otin 2 viipaletta ja jotain kinkkuleikkelettä. 16.30 saavuin kotiin ja olin jo tässä vaiheessa ennakoinut ja tadaa... otin jääkaapista sinne aamulla pakastimesta laittamani pinaattikeiton. Se vain mikroon muutamaksi minuutiksi ja sen seuraksi 1 täysjyväpaahtispala ja 1 eilinen makkarapihvi. No joo... sen makkarapihvin olisi voinut jättää väliin, mutta. En ainakaan ole sortunut herkkuihin, en. *heittää voltin takaperin*

Olen pannut merkille, etten juo tarpeeksi vettä. Tai muutenkaan juomia. Tähän pitäisi tulla muutos. Olen myös huomannut, kun minun alkaa tekemään mieli herkkuja, se ei välttämättä olekaan herkkujentekomieliteko vaan minulla on itseasiassa jano. Liian paljon on herkkuja mennyt alas kurkusta, kun se olis voitu välttää vain sillä yhdellä, kalorittomalla vesilasillisella. Siitä tulikin mieleeni, että taidankin hipsaista keittiöön juomaan...

Eilisen iltapala. Niin hyvää ja maukasta. Ja eritoten helppoa.

Kaikki vain sekaisin... ja tässä ainekset:

1 purkki Flora vispiä

1 purkki maitorahkaa

1 purkki mansikkapyreetä pakasteesta

1 tl vaniljasokeria

makeutusainetta/sokeria

Enpä keksinyt parempaakaan nimeä. Ei taaskaan mitenkään laihduttajan ruokaa, mutta kiire oli kova ja nälkä vielä pahempi. Eli tekaisin perunamuusin ja uunissa paistoin makkarapihvejä, jonka päällä on ketsuppia ja sinappia sekä juustosiivu.

Ja kuten kunnon elämäntaparemontoijan elämään kuuluu... tadaa tässä salaattia!

Yksinkertaista, mutta oikeasti hyvää. Ainakin silloin, kun on nälkä. Eli lehtisalaattia, kurkkua ja klementiiniä.

Perjantaina oli vähän parempi olo ja tein meille tällaiset iltapalaksi. Voittaa muuten 6-0 kaikki pikaruokapaikat, vaikka itse sanonkin.

Hampurilaissämpylä oli (kuten kuvasta jo näkyy) kaupan ja lämmitin sekä annoin vähän pintaa sille paistinpannussa. Siinä samalla paistoin myös kebabpihvit, jotka olivat meille uusi tuttavuus, mutta sitäkin antoisampi kokemus! Lisäksi hampurilaisessa oli jääsalaattia, ketsuppia, tulista sinappia, tomaattia, 11% cheddar-juustoa ja majoneesia, johon oli sekoitettu dippi- ja salaattimaustetta.

Olen ollut nyt viikon sairaslomalla, tauti ei meinaa mennä millään ohitse, mutta huomenna olisi taas paluu koulunpenkille.

Painoa en ole pahemmin miettinyt näinä parina viikkona, sillä antibioottikuuri ja sairastelu muutenkin ovat ottaneet niin koville. Välillä on on ollut ihan hirmuinen nälkä, toisinaan ei ole taas maistunut laisinkaan ja välillä on närästynyt aivan mielettömästi. Huomenna menen jälleen aamulla vaa'alle ja katsellaan, kuinka paljon on tippunut (tai jos ajatellaan realistisesti), kuinka paljon on tullut lisää. Mutta en ota asiasta liikaa stressiä, sillä loppuelämähän tässä on vain aikaa.

Aamulla en saanut syödä aamiaista, koska piti olla paastolla, kun käväisin verikokeilla. Tein evääksi sämpylän, koska ajattelin ehtiväni syödä sen vielä ennen koulun aloitusta. Aikaa meni kuitenkin sen verran paljon, että en ehtinyt saatikka muistanut koko sämpylän olemassaoloa ennenkuin tuli koulun lounastauko.. ja silloin minulla olikin jo taas aivan kaamea nälkä. No mikäs ihme, jos nyt on tottunut syömään aamiaisen ja tämän päivän ensimmäisen aterian sain suuhuni vasta vähän ennen kahtatoista. Söin paneerattua kalaa ja kermaviilikastiketta ja uusia perunoita. Lisäksi oli porkkanaraastetta. Mutta voi MIKSI sen pitää olla niin kuivaa??!!! Kotona tehdessäni porkkanaraastetta laitan mukaan ananasta, jotta raaste pehmittyisi. Tässäpä oiva vinkki koulun keittäjille. Lisäksi otin maitoa (hyi mua, vettä vettä sen olla pitää) ja yhden näkkileivän.

Tähän asti mentiin vielä ihan mukavasti kuitenkin, kunnes... Helvetti pääsi valloillensa. En syönyt koulussa enää välipalaa (olin ottanut klementiinin mukaan) ja lähdin kohti kotia vähän ennen neljää aikeenani vielä tehdä terveellistä puuroa. No, mitäpä minä tein kotiin päästyäni? En ainakaan sitä puuroa. Olin kotona vasta kuuden pintaan (koululta on matkaa kotiin noin 20 kilometriä) ja joudun vaihtamaan pitkän matkan linja-autosta paikallisliikenteen bussiin torilla. Mulla oli jo torille saavuttaessa taas nälkä ja odotin malttamattomana, että se bussi tulisi. No eihän se tullut. Täällä kotipaikkakunnalla koulut alkavat vasta huomenna ja se bussivuoro ajetaan vain kouluvuoden aikana. Jouduin siis odottelemaan seuraavaa bussia ja istuessani siinä paahtavan kuumassa auringossa väsähdin täysin. Kotiin saapuessani ei sitten tullut enää puuro mieleen vaan tein taas sämpylän (jotka ovat muuten julmetun isoja) sekä lisäksi söin 2 palaa omar suklaata. Ja 2 suklaapikkuleipää.  Ja lasin ykkösmaitoa. Eipä tullut siinä vaiheessa huonoa omaatuntoa, kun äkkiä oli napansa alle saatava jotain murkinaa. Mutta nyt on.. siis huono omatunto ja aivan valtava ähky. Mitähän tästä tulee???!!!

Lauantai-iltana tehtiin kananugetteja ja vihersalaattia. Kävimme katsomassa Brunõn elokuvissa ja ennemmin olisin vaikka katsellut maalin kuivumista seinällä kuin sitä. Mitä sontaa sitä tehdäänkin! Jokatapauksessa illan antimet olivat onneksi paremmat.

Kananugetit

broilerin maustamattomia fileepihvejä

n. 1 dl turkkilaista jugurttia

1 tl suolaa, mustapippuria, broilermaustetta ja currya

panerointiin: voileipäkeksejä ja vehnälesettä

Pilko broilerit suupalasen kokoisiksi. Tee marinointikastike ja laita broilerit kannelliseen vuokaan jääkaappiin noin 6-7 tunniksi. Kääntele marinoidut broileripalaset voileipä-vehnäleseseoksessa. Paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia ja vielä tämän jälkeen 225 asteessa 10 minuuttia.

Tuoresalaatissa oli tällä kertaa salaattimixiä, klementiinejä, tuorekurkkua, tomaattia ja salaattijuustoa, joka oli oliivi-valkosipulimarinadissa. Laitoin salaatin joukkoon salaattijuuston marinadia, josta tuli oiva kastike.

Tässä syntilistani: (perjantai) 8 palaa omar maitosuklaata, 3 margarita drinkkiä

(lauantai) n. 50 g sirkusaakkoset karkkeja, 8 palaa omar maitosuklaata, 1 margarita drinkki, 1 tölkki vadelma lonkeroa, ½ tölkkiä light ananas siideriä (tässä vaiheessa alkoi tuntumaan, että olen mässännyt liikaa ja eikä mennyt enää alas loput tölkistä, mutta eihän se enää mitään auttanut...)

Syödessäni ja juodessani edellä mainittuja herkkuja ei tuntunut tuo paljolta mitään, (Sanoinkin miehelleni, että me ei ollakaan tänä viikonloppuna paljon mässätty, mikä onkin sinänsä totta, kun huomioidaan se, mitä aiemmin on tullut syötyä ja juotuakin), mutta noin luettaessa ja kirjoittaessa todellisuus kyllä iskee silmään! En tiedä, miten selviän siis tulevista viikonlopuista. Lujalla tahdonvoimalla ja itsekurilla? No sitähän mulla ei ole, se on tullut jo todistettua, mutta pakko se on nyt vaan jostain kaivaa esiin. Tiedän, että tulevat viikonloput ovat jo sinällänsäkin vaikeimpia, sillä mulla alkaa taas huomenna opiskelu ja viimeinen vuosi. Se tietää taas sitä, että edessä on se ihana, paljon puhuttu ja pelätty lopputyö.  Aina viikonloppuisin olen sallinut itselleni herkut, sillä täytyyhän itseänsä hemmotella raskaan kouluviikon jälkeen. Mutta nyt, se ei käy milläänsäkään. Tai sitten mun täytyy taas jekuttaa itseäni ja keksiä itselleni uudet herkut viikonloppuihin. Porkkanatikut? Niin, siinähän se ratkaisu, mutta aah, miltä ne maistuvatkaan. En viitsi tänne kirjoittaa, onhan tämä julkinen blogi.

Niin, mutta miten siis selvitä huomisesta punnituksesta ehjin nahoin? Ei kai mitenkään, mutta jottei paino enää yhtään lisääntyisi ja saisin sitä edes muutamalla sadalla grammalla pudotettua, täytyy minun juoda paljon, paljon (ja vielä kerran paino sanalla paljon) vettä ja syödä tänään kevyesti. Ei enää yhtään karamellia eikä suklaata suuhunsa. Ei vaikka ne kuinka houkuttelesivatkin. Pitää vain muistaa se 20 kiloa laihempi minä ja saada se tahdonvoima jostain liikkeelle.

Ja tein siitä tällaista... Oli muuten paljon maukkaampaa ja helppotekoisempaa (ainakin minulle!) kuin lasagnelevyillä. Taidankin vallan siirtyä näihin.

Lasagne

½ pussia lasagne piccoloa

Jauhelihakastike:

noin 400 g naudan jauhelihaa

1 kasvisliemikuutio

pakastesipulia

½ pussia pakastekasvissuikaleita

2 rkl thai sweet chili-kastiketta

1 tl mustapippuria

1 tl chiliä

ripaus suolaa

1 rkl ketsuppia (käytin ei lisättyä sokeria-versiota)

1 rkl tulista sinappia

4 dl vettä

1 purkki Flora 4% kevyttä ja paksua

100 g juustoraastetta

1. Laita uuni 200 asteeseen.

2. Ruskista jauheliha, sipuli ja kasvissuikaleet. Lisää kasvisliemikuutio ja mausta.

3. Lisää nesteet ja anna kiehahtaa.

4. Kaada lasagne piccolot voideltuun uunivuokaan. Kaada päälle jauhelihakastike ja noin 50 grammaa juustoraastetta. Sekoita hyvin keskenään. Laita loput juustoraasteet päälle.

5. Kypsennä lasagneä 30 minuuttia. Nosta uunista pois ja anna makujen tekeentyä noin 10 minuuttia, ennenkuin syöt.

Olen yrittänyt syödä nyt lautasmallin mukaan eli siis kasviksia pitäisi olla puolet lautasesta. Ja kyllä niitä, kuvakulma vain hämää. Lisäksi olen yrittänyt jekuttaa itseäni, että söisin saman verran, kun vaihdoin pienempään lautaseen kuin normaalisti. Täydestä on vielä ainakin mennyt.